Leia kävi ultrassa tiistaina ja tyhjähän massu oli. Olin sitä jo ounastellut joten ei tullut yllätyksenä. Nemo joutui keskiviikkona hampaanpoistoon, ison poskihampaan lohjettua. Samalla kuvattiin lonkat uusiksi eikä sieltäkään iloisia uutisia saatu. Nivelrikkoa oli molempiin tullut ja siten tilanne on mennyt huonompaan suuntaan.

Vihdoinkin Leia aloitteli juoksut helmikuun loppupuolella ja pääsimme sopimaan astutusreissua Poriin. Tiistaina kävimme progessa ja arvion perusteella lähdimme matkaan perjantaina puolilta päivin. Mummo hälytettiin lapsenvahdiksi ja pomo tuurasi töissä. Timo oli onneksi lomalla joten päästiin kahdestaan matkaan. Reilu 1000 kilometrin keikka...

Tammikuun viimeisenä päivänä Seitan sydän ja silmät tutkittiin terveiksi. Ihan huippua!