Aihkin

Aihkin.

Miettiessäni kennelnimeä pyörittelin kaikenlaisia lennokkaita ja hienolta kuulostavia. Suurin osa oli jo varattu. Onneksi. Kunnes äitini muisteli ukkini kennelnimen olleen Aihkin. Tästähän minä edesmennyttä ukkiani suuresti kunnioittavana innostuin ja sainkin siirrettyä nimen itselleni.

Nyt pääsen jatkamaan ukkini jalanjäljissä koirankasvatusta, tyystin eri rodulla ja useaa vuosikymmentä myöhemmin.

Aihkin tarkoittaa hitaasti kasvavaa mäntyä, honkaa. Mikä on mitä sopivin nimi tällaiselle ikuisesti sydämeltään lappilaiselle ihmiselle joka viihtyy metsässä paremmin kuin ihmisten ilmoilla.

Kuvassa on Aihkin suomenpystykorvan jälkeläinen ja minä vuonna 1985 tai -86. Kuvaaja Timo Hyyryläinen.