Syksyn tuulia

Molemmat isot tytöt tai no vanhemmat tytöt aloittivat juoksunsa. Hela pikkutyttönen ihmetellyt mille kummalle nuo oikein haisee ja miksi ne on ihan sekaisin kuin seinäkellot. Nemo ei jaksa vaivautua enää reagoimaan mitenkään. Siinähän tytöt voi keskenään hyppiä ihan rauhassa. Samalla aaltopituudella pörräämisen suhteen kun ovat. 

Seita meidän huonon onnen soturi kävi jälleen eläinlääkärillä kun yhtäkkiä laski yöllä alleen. Siitähän epäiltiin josko olisi pissatulehduksen saanut. Seitahan ainoana meidän porukasta sairasti ärhäkän ripulin ja sen jälkeen pissat tuli alle. Tarkistettiin varalta ettei ole kohdussa mitään kummaa, eikä muutenkaan mitään löytynyt. Jää nähtäväksi mikä se aiheutti. Kipulääkekuurille pisti kuitenkin. 

Näyttelyrintamalla harjoitellaan vain Helan kanssa. Käytiin Kajaanissa pentunäyttelyssä. Sehän meni ihan penkin alle kehässä kun yhtäkkiä kaikki alkoi hirvittää Helaa. Pyllyä junttasi kenttään vaikkei istumista yleensä tarjoa missään. Jos olisi ollut kilpailua, ei meistä VSP pentua olisi tullut. Kunniapalkinto ei ollut itsestään selvyys tuomarilta, monet jäi ilman joten ollaan kyllä tyytyväisiä siihen. Seuraavana aikomus käydä Lahdessa pentunäyttelyssä Päivi Eerolan kehässä hakemassa arvostelu ja harjoittelemassa messaria varten. Kovasti tarvitaan harjoitusta kun nyt mörköilyttää kovasti. Mutta hiljaa hyvää tulee. 

Nemo on kunnostautunut näyttämällä mallia Helalle kuinka sitä oikein hienosti käyttäydytään. On se niin Aito Aarre kyllä. 

Leia se vaan kasvattaa turkkia ja jatkaa yhden koiran sotaa oravia vastaan. Siilit on jo tältä kesältä karkoitettu.