Elämän ihme
Hela astutettiin maaliskuussa Elmolla ja siitä lähti sitten odotus. Selkeitä merkkejä oli tiineydestä ja kävimme ultrassa varmistamassa tiineyden. Neljä sydäntä siellä sykki ja yksi heilutti tassuakin meille. Alkoi armoton odotus ja jännittäminen lopputiineyden osalta. Vihdoin alkoivat päivät olla täynnä ja lämmöt kävivät alhaalla. Helalla maistui ruoka eikä oksennellut eikä kakkakaan juuri löystynyt. Lämpöjen lasku oli aamupäivällä ja iltapäivälläkin mittarin luvut nousivat hitaasti. Valmistauduin aamuyön synnytykseen. Näin arvioi myös Helan kasvattaja. Itse heitin meidän perheen arvuuttelussa, että kello 3:00 syntyy ensimmäinen.
Pistin illalla nukkumaan pentuhuoneeseen ja 2:34 havahduin kummalliseen ääneen ja hajuun. Hela örähteli sängyn vieressä lattialla. Siinä ponkaisin ylös ja houkuttelin Helaa, että etkö nyt tänne pentulaatikkoon tulisi. Kilttinä tyttönä käppäili laatikkoon ja rojahti kyljelleen. Katsoin, että mitäs nestettä tuohon hulahti ja hännän alta pilkisti kiiltelevä pussukka. Parit hyperventilaatiohengitykset ja Hela mulkaisi minua todella pahasti. NYT mamma sinä et tässä friikkaile. Nappasin Koskentalon Parempaan Pentutulokseen- raamatun käteen ja pläräsi sivuja. Normaalia, ei vielä pentu. Sikiöpussi tulee ja kirjasin ylös ajan. Siinä sitten tarkkailin kelloa ja Helaa. Rauhoittelin itseäni ja odottelin. 12.5.2021 kello 3:00 maailmaan putkahti ensimmäinen Aihkin shelttipentu. Katsoin, että siinä se nyt pihalle tuli ja pikkumamma on ihan poikki. Pennun suu liikkui kalvojen alla ja avasin varovaisesti kalvot. Ajattelin, että piru vie sinä pieni et siihen nyt kuukahda. Siinä sitten Helakin tokeni ja alkoi putsata pentua.
Puolen tunnin päästä Helalla alkoi uudet supistukset ja 3:46 maailman tupsahti vauhdikkaammin toinen pentu. Sen putsaukset Hela hoiti itse heti enkä edes ehtinyt härkkimään. 4:06 alkoi taas uudet ähkinät ja 4:16 tuli pylly edellä maailmaan soopelipoika. Siinä sitten Hela hoiti ja putsaili ja minä kurkin kumpia on tullut ja ovat ihan ehjiä, kokonaisia eikä mitään olennaista puutu. Kaikki olivat ihan tiitteriä ja elämänlangassa kiinni. Kolme poikaa tuumin onnellisena.
Sitten yhtäkkiä 5:00 Hela kurkkasi häntänsä alle ja putsasi viimeisen soopelitytön. Aivan eleetön viimeisen maailman tuuppaus oli kyllä. Putsaus ja ruokaa. Tahto oli pienellä heti kova. Ja minä sain nartun!
Annoin Helan hoitaa koko synnytyksen koska uskon, että luonto hoitaa paremmin kun tällainen ensimmäistä kertaa koiran synnytyksessä mukana oleva. Olisin vain häirinnyt. Keittelin kahvitkin pentujen välillä. Toki seurasin tilannetta ja raportoin Helan kasvattajillekin mitä on tapahtunut aamuyön tunteina.
Jossain vaiheessa muistan Helan tuijottaneen pentuja ihmettelevällä ilmeellä. Mitä nuo ovat? Sitten lamppu syttyi ja alkoi putsata pyllyjä. Luonto on kyllä ihmeellinen.
Paljon oppia tuli keltanokkaiselle kasvattajan alulle. Onni on tuki kokeneemmilta ja maalaisjärki. Suuri onni on, että kaikki meni ilman ongelmia. Siinähän se suurin vaikeus on kokemattomalla, että auttamisen osaaminen on heikommalla tasolla kuin kokeneella. Mutta kyllähän sitä pystyy vaikka mihin kun on vaan pakko.